Kohtauksia unista.

Kävelen japanilaisella puistokäytävällä. On tosi lämmin päivä, mutta maassa on lunta. Taivas on kirkkaansininen.

Löydän Nagasakista ydinpommin muistomerkin. On jo ilta, mutta muistomerkin tuhannet kirkkaanväriset, joskin vähän sulaneet, pullot hohtavat eri väreissä. Muistomerkki on ollut joku kirkko, rakennettuna kaikenvärisistä pulloista, mutta ne pullot ovat vähän sulaneet kuumuudessa ja kirkosta puuttuu katto ja seinätkin ovat valuneet vähän.

Ystäväni piirtää minulle jotain. Makoilemme metsän laidassa ja katselemme kaunista tähtitaivasta. Suutelemmekin vähän. Olen onnellinen.

Olen Evolla, jossa on kevät. Maa on täynnä keltaisia kukkia ja tuoksu oon huumaava. Leijun kukkien päällä ja nautin huumaavasta keväisestä tuoksusta.

Uima-allasasunto

H oli muuttanut vanhempiensa kanssa isoon asuntoon, jonka keskipiste oli täysikokoinen uima-allas ja huoneet olivat sen ympärillä. Tunnelma oli ihanan sininen. Hilluin paikalla uimavaatteissa, sekä alasti. Järjestin veljelleni treffiseuraa. Paikalla järjestettiin juhlat ja kuulin, että myös M oli siellä (en ole kuullut hänestä kahteen vuoteen mtn), mutta hän vältteli mua. Sain kuvatodistuksen, että olivat olleet saunomassa kuitenkin. Uima-allasta kierrellessä sieltä löytyikin urheilukauppa ja altaan päädyssä oli iso sininen hohtava silmä. Järjestelin myös itselleni englanninkielistä treffiseuraa.

Kohta olin jakamassa ilmaislehtiä jollain pienemmällä laivalla. En tiennyt kelle niitä olisi pitänyt jakaa ja joku torjuikin annetun lehden. Katsoin tarkemmin, niin siinä olikin postia jollekin tyypille HAMK:ssa ja kiittelin onneani, että lehtiläjäksi luulemani posti annettiinkin takaisin. Laskeuduin portaat kärryjen kanssa ja huomasin olevani lentokonevarikolla, jossa joku mies talutti suht pienen lentokoneen yläpihalta kentälle. Lähdin itsekin kokeilemaan lentokoneen siirtoa. Koneen siirto oli jännää ja onnistui, vaikka koneeni oli iso ja tila ahdas. Mielenkiintoni siirtyi kuitenkin kahteen lapseen, jotka olivat karanneet vanhemmiltaan. Lähdin heidän peräänsä ja he löytyivät puistosta, jossa esiintyi Narniasta tuttu fauni ja muita vastaavia olentoja. Lasten äiti huuteli heidän peräänsä ja sai kuulla heidän olevan turvassa.