sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kämppiksiä

Asuin jossain kokolattiamattojen unelmamaassa. T oli mun kämppiksenä ja sillä oli kouluikäinen poika. Ärsytti, kun joku kävi tahallaan sotkemassa "mun puolen" tavaroita. T oli jälleen koko ajan hukassa. Asuimme aika korkealla, joten sinne piti matkata hissillä, jonka lattia oli vino. Ovien avauduttua oikeassa kerroksessa piti ihan tosissaan kaiteita pitkin kiivetä ulos siitä.

------

Makoilin korkealla teatterin lavalla, jonne ihmiset eivät tarkoituksella nähneet. Taustalla pyöri joku elokuva. Sitten yleisöä alettiin aktivoimaan ja hipsin paikalta vähin äänin. Rapussa pussailin hetken palefacen kanssa. Olimme taas ulkomailla ja T ajoi autoa pitkin keskikoroketta ja yritin vihjailla sille, että mua vähän niinku pelotti. Kadunvarren taloissa oli luodinreikiä.

Kohta T yrittää etsiä häihin sopivaa laukkua, mutta ei osaa, joten P ohjeistaa häntä kokeilemaan aina yhtä kokoa isompaa laukkua, kunnes tulee liian ison oloinen vastaan ja siitä pitäisi sitten ottaa edellinen koko.

VM vastasi mulle aikaiseen synttärikutsuun, jota en muistanut edes lähettäneeni ja mua alkoi ahdistaa.

------

Olin Evolla, jonka päärakennus oli sekoitus vanhaa ja uutta. Oppilaita oli tosi paljon paikalla ja niitä pyöri joka puolella. Etsin T:aa, joka oli vaihteeksi hukassa. Kävin kuitenkin uimassa, oppilaat olivat rakentaneet Keskimmäiselle vievän seikkailuradan, joka päättyi järveen.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Rantaelämää

Tällä kertaa olin matkalla Vietnamissa tms. Hiekkaranta oli pitkä ja kuuma. Asuimme hieman hostellityyppisessä hotellissa. Sadekausi oli menossa, joten aina välillä tuli kaatamalla vettä. Kävelimme rannalla, joka toisesta ääripäästään oli niin matala, että vesi vaihtui tummemmaksi vasta todella kaukana. Takaisintulomatkalla kiroilin, kun ei ollut kameraa mukana, aluetta ympäröivät kukkulat olivat täynnä omenapuita punaisine omenoineen ja vihreys oli muuten todella trooppista.

Pulahdimme viileään uima-altaaseen, josta tosin puolet oli täytetty isoilla pyöreillä kivillä. Lapset sukeltelivat snorkkelit päässään altaassa. Hotelli oli oranssi, hieman vaaleanpunaista myös ja 3½-kerroksinen. Katolla oli yksi pieni huone. Saimme idean yrittää jäädyttää pihaan luistinradan jollain ihme vesiseoksella, jonka piti jäätyä tropiikkilämpötiloissakin. Minulta tippui kädestä yksi pala tätä jäätä ja kun se hajosi, niin hajosi koko jääkenttä. Ei sitten luisteltu. Sisällä jäin tarkkailemaan poikaa, joka väitti osaavansa karatea ja hetken tarkkailun jälkeen näin, että kyllähän se osaa, ainakin lyönnin ja olanyliheiton. Seuraava tehtävämme oli kuitenkin lähteä jakamaan lahjoja kummilapsille, olihan torstai. Lahjat olivatkin jotain kumipuun taimia ja kaikki eivät voineet kovin hyvin. Joku epäili kaapissa majailevien taimien huonovointisuuden syyksi jotakin koppakuoriaista.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Matkailua aina vaan.

Olen matkalla entisten työkavereiden kanssa jonnekin. Lentokone on iso, siinä on oikealla puolella 3 penkkiä ja käytävän vasemmalla puolella 7! Istun M:n vieressä ja katselen, kun T sinkoilee pitkin konetta, eikä osaa päättää mihin istuu. Katselemme kuvia metrosta, joka on kuin huvipuiston vuoristorata ja meistä matkustajista on otettu kuvia. Sovimme T:n kanssa hengailevamme Amsterdamissa.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tatuointeja ja passintarkastusta.

Esittelin uutta tatuointia ranteessa T:lle. Olin menossa samoille seuduille, kuin missä T asuu ja hyppäsin kyytiin. Matkalla tajusin, ettei hän asukaan enää siellä missä ensin muistin, mutta pääsisin kyllä sieltä uudestakin paikasta määränpäähäni. Yhtäkkiä muistin, että mullahan oli ihan tuore tatuointi ja en ollut muistanut rasvata sitä ollenkaan! Mä rupesin rasvaamaan ja T pesemään sitä, mutta väriä oli lähtenyt jo tosi paljon. Totesin, että oli pakko mennä uudestaan tatuoitavaksi. Sitten T makoilikin jollain hierontapöydän tapaisella jossain vanhassa kerrostalossa odottamassa jonkun kiinalaisen hoidon alkamista. Hiipparoin vaivihkaa käytävälle, en halunnut häiritä. Löysin tieni ulos ja totesin olevani jossain rajan lähettyvillä. Yhtäkkiä joku vartijanainen lähestyy mua ja vaatii saada nähdä mun passin. Tajuan, että se on jäänyt T:n autossa olevaan reppuun ja en yhtään tiedä missä auto on tai kauan T:lla menee hoidossa. Vartija kirjoittaa jollain polttavalla tussilla käteeni vaatimuksen passinnäyttämisestä, kunhan sen saan käsiini.

Myöhemmin makoilen samaisen kerrostaloasunnon kerrossängyllä ja odottelen T:aa jostain. Kaksi miestä pyörii asunnossa, josta puuttuukin seinät ja näen alla olevat mereen päätyvät kerrostalot. Tuulee ja pelkään, että tipun mereen. Talossa on monta eri tasoa ja tasojen nurkissa on valot. Merellä on joku tehdas monessa pienessä saaressa ja niistä saarista syöksyy tulta ja savua luukkujen avautuessa. Haluaisin saada otettua niistä kuvia, sillä ne näyttävät tosi uhkaavilta. Juoksen rantaa pitkin menevällä tiellä. Toisella puolella huomaan kolmiulotteisen mainoksen. Menen katsomaan sitä lähempää ja rämmin hangessa syvemmälle metsään. Veljeni tullessa lähemmäksi nappaan maassa olevan ison puusälön käteeni ja yritän haastaa häntä miekkailuun. Toiset pyörittelevät päätään, että mikähän tuollekin nyt oikein tuli..

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kohtauksia unista.

Kävelen japanilaisella puistokäytävällä. On tosi lämmin päivä, mutta maassa on lunta. Taivas on kirkkaansininen.

Löydän Nagasakista ydinpommin muistomerkin. On jo ilta, mutta muistomerkin tuhannet kirkkaanväriset, joskin vähän sulaneet, pullot hohtavat eri väreissä. Muistomerkki on ollut joku kirkko, rakennettuna kaikenvärisistä pulloista, mutta ne pullot ovat vähän sulaneet kuumuudessa ja kirkosta puuttuu katto ja seinätkin ovat valuneet vähän.

Ystäväni piirtää minulle jotain. Makoilemme metsän laidassa ja katselemme kaunista tähtitaivasta. Suutelemmekin vähän. Olen onnellinen.

Olen Evolla, jossa on kevät. Maa on täynnä keltaisia kukkia ja tuoksu oon huumaava. Leijun kukkien päällä ja nautin huumaavasta keväisestä tuoksusta.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Uima-allasasunto

H oli muuttanut vanhempiensa kanssa isoon asuntoon, jonka keskipiste oli täysikokoinen uima-allas ja huoneet olivat sen ympärillä. Tunnelma oli ihanan sininen. Hilluin paikalla uimavaatteissa, sekä alasti. Järjestin veljelleni treffiseuraa. Paikalla järjestettiin juhlat ja kuulin, että myös M oli siellä (en ole kuullut hänestä kahteen vuoteen mtn), mutta hän vältteli mua. Sain kuvatodistuksen, että olivat olleet saunomassa kuitenkin. Uima-allasta kierrellessä sieltä löytyikin urheilukauppa ja altaan päädyssä oli iso sininen hohtava silmä. Järjestelin myös itselleni englanninkielistä treffiseuraa.

Kohta olin jakamassa ilmaislehtiä jollain pienemmällä laivalla. En tiennyt kelle niitä olisi pitänyt jakaa ja joku torjuikin annetun lehden. Katsoin tarkemmin, niin siinä olikin postia jollekin tyypille HAMK:ssa ja kiittelin onneani, että lehtiläjäksi luulemani posti annettiinkin takaisin. Laskeuduin portaat kärryjen kanssa ja huomasin olevani lentokonevarikolla, jossa joku mies talutti suht pienen lentokoneen yläpihalta kentälle. Lähdin itsekin kokeilemaan lentokoneen siirtoa. Koneen siirto oli jännää ja onnistui, vaikka koneeni oli iso ja tila ahdas. Mielenkiintoni siirtyi kuitenkin kahteen lapseen, jotka olivat karanneet vanhemmiltaan. Lähdin heidän peräänsä ja he löytyivät puistosta, jossa esiintyi Narniasta tuttu fauni ja muita vastaavia olentoja. Lasten äiti huuteli heidän peräänsä ja sai kuulla heidän olevan turvassa.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Leikkaus.

Mulle oli tehty joku aivoleikkaus, ilmeisesti jonkun kasvaimen poistaminen. Hoitaja irrotti päästäni niittejä ja sitten, pää siteissä, sain lähteä pois sairaalasta. Olo oli tosi hutera ja ihmettelin tätä päätöstä horjuessani johonkin kuusen juurelle lepäämään.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Reissailua

Mä yritin saada veeämmästä seuraa jossain ulkomailla ja kyllähän me sitten luettiinkin jotain lehtiä kyljet kiinni toisissamme jossain sivummalla. Yhtäkkiä tajuttiin, että meidän bussi on varmaan lähdössä ihan sillä minuutilla ja tuli kiire juosten ehtiä siihen. Juostiin aika samaa vauhtia, ja mä yritin näyttää veeämmälle, että kyllä mä pystyn juoksemaan yhtä kovaa kuin se.

(heräsin välillä)

Olin jollain toisella reissulla ulkomailla, luultavasti Venäjällä. Taas oli bussi lähdössä ja meinasin myöhästyä. Muiden tavaroita oli jo pakattu bussiin ja omani olivat kadonneet jonnekin. Niitä oli sekoteltu vääriin kasseihin ja lokeroihin. Niitä alkoi pikkuhiljaa löytyä ja sitten yhtäkkiä hoksasin, että meidän näädät ovat olleet kuljetusboksissaan jossain piilossa ties kuinka kauan! Niitä piti käyttää hiekkalaatikolla ja antaa vettä. Löysin jonkun rakennuksen tapaisen, jossa ne olivat majailleet ja äänen perusteella löysin nuoremman. Kohta löysin kuljetusboksinkin ja huomasin, että olivat saaneet itse vetoketjun auki, mistä olin toisaalta huojentunut, koska olivat tosiaan olleet niin kauan siinä.

Vein näädät bussiin, joka oli puolityhjä ja aloin ihmetellä, miksi osa menee pikkubussilla. Yritin hoono englanti-kuskilta kysellä, että miksi ihmeessä osa menee eri bussilla ja enkö nyt saisi omia tavaroitani ja miestäni siitä toisesta bussista. Matkaemännät vastasivat, että tälle on määrärahat ja siksi käytämme kahta bussia, vaikkakin puolityhjinä. Aloin mutista tästä ympärisöopintoihin liittyvän matkan järjettömyydestä kahdella bussilla. Bussiin käveli jotain pelottavia miehiä, jotka puhuivat hoono englanti, mutta niille saatiin onneksi selitettyä, että tämä bussi ei vie Ähtäriin, jonne olivat siis menossa ja he poistuivat.

Näädät olivat taas unohtuneet ja boksi oli siirtynyt takaovien rappusille. Vetoketju oli taas auki, mutta tyypit eivät olleet karanneet minnekään. Otin boksin syliini ja istuin penkille.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Auto

Mies oli sitten mennyt ostamaan auton! Kuulemma halvalla sillä ehdolla, että se on sitten siinä kunnossa kun on. Auto ei pysynyt paikoillaan, vaikka automaattivaihde oli P:ssä ja käsijarrukaan ei pitänyt. Voi sitä mäkätyksen määrää tästä auton ostosta. Lisäksi olin vähän myöhässä yrttien kasvattelussa kotiseudulla, olihan jo syksy. Mutta niin sieltä vaan pienet vihreät varret yrittivät kasvaa. Postilaatikkokin oli tungettu täyteen postia, tylsiä sanomalehtiä ja mainoksia.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Myrsky.

Ohhoh, kun komea myrsky oli. Asuimme jossain talossa, jossa oli lasia yksi seinä kokonaan ja katostakin puolet. Iltapimeällä iski tuliukkonen eli salamat olivat tulta. Jouduimme lähtemään evakkoon ja mä halusin ottaa läppärini mukaan. Oli vaan hirveesti johtoja ja juttuja, jotka piti saada mukaan ja yritin kovasti kasata niitä kaikkia isoon tyynyliinaan. Eläimiä emme voineet ottaa mukaan. Hetken pihalla hilluttuamme ja kyytiä hakiessamme evakkoonlähtö peruttiinkin.

torstai 16. syyskuuta 2010

Matkailua

Olin tulossa lentokentältä. Oikean bussin löytäminen tahtoi olla vaikeaa, kun kukaan ei halunnut puhua. Yritin englanniksi saada jonkun vastaamaan oliko bussi oikea, vaikka yksikin nainen vaan kiukutteli mulle. Bussi muuten löytyi kotiseutuni kirkonkylältä. Huomasin kuitenkin ilmeisesti vesihiihtäväni paljain jaloin jalkakäytävää menevää virtaa pitkin, edelläni kaksi ulkomaalaista miestä. Se oli tosi hauskaa ja tämän "radan" päätyttyä palkitsin itseni jäätelöllä. Mulla oli kädessä myös toinen jätski, joka alkoi pahasti sulaa ja onneksi toinen näistä ulkomaalaisista miehistä suostui syömään sen. Miehet olivat käyneet varastamassa saappaita, mutta en tykännyt niistä, vaikka toiset olivatkin punaiset.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Viime öinä..

..olen:

  • ihmetellyt lapsuusmaisemissa vaahtoa, joka oli yritti esittää lunta
  • matkustanut Kambotseassa yhdistetyn tsunamin ja pyörremyrskyn tuhoja tutkimassa. Näitä tuhoja on tutkittu sekä veneellä, että helikopterilla. Sotilaat ovat tarjonneet ruokaa.
  • kävellyt talvimaisemissa kohti kotiseudun kotitaloa, aurinko on ollut laskemassa ja tummansinisellä taivaalla näkyy vielä rippeet kirkkaanoranssista auringonlaskusta.
  • ollut menossa johonkin salaiseen tapaamiseen vankilaan tms, jossa järjestetään ensin ryhmäkoulutus turvallisuus- ja salaisuusasioissa.
  • auttanut jotain naista GPS-laitteensa kanssa tajuamatta siitä itsekään yhtään mitään.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Ystäviä

Lähdimme N:n luota. Kerrosta alempana oli asunto tyhjillään ja ovi auki. Kurkkasimme sisään. N meni sisälle, minä jäin odottamaan T:aa, joka oli tulossa perässä. Menimme T:n kanssa sisään myös ja siellä oli N penkomassa jotain tavaraläjää, sekä remonttimies pukukaapilla. Istuimme alas ja hetken päästä nukahdimme T:n kanssa nojaten toisiimme. Myöhemmin olin jossain tapahtumassa, joka oli jossakin messukeskuksessa tms. Mulla oli päällä joku P:lta lainassa ollut vaate ja se piti nyt palauttaa. Kävin vessassa vaihtamassa shortsit vihreään huiviin, jotta sain palautettua ne. Jostain sivummalta löysin tytön, jonka passi oli kastunut, värit levinneet ja sivut kutistuneet, eikä se enää kelpaisi kellekään.

---
Ehkä tuo T:n kanssa nojailu tuli siitä, kun eilen oli "puhetta" törmäilystä.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Talvikamera

Menin kaverille käymään autolla. Oli talvi, pakkasta, lunta ja oranssit katuvalot. Kaverin luona olisi pitänyt leikata joltain lemmikkilinnulta (kanan tapainen) kynnet. En saanut siitä heti kunnolla otetta ja se karkasi ja tippuessaan kuoli. Sitten tajusin, että olin tullut entisen firman autolla sinne kylään ja eihän huvikseen ajelut olleet ollenkaan sallittuja. Lähdin vauhdilla etsimään autoa, mutta selvisi, että se on vissiin jo hinattu pois. En olisi sitä parkkipaikkaakaan enää löytänyt tosin.

Istuin kameran kanssa jonkun ulkomaalaisen rakennuksen rappusilla. Oli talvi, mutta lämmin silti. Ihmiset alkoivat jutella kanssani. Yksi mies kysyi osaanko englantia ja juteltiin sitten hetki kameroista. Yritin jynssätä kameran linssiä puhtaaksi, mutta eihän se paidanhihalla kovin hyvin onnistunut. Väkeä alkoi lähteä johonkin konserttiin ja lähdin sitten itsekin. Mukanani oli märkä luuta. Käytävällä selvisi, että siellä onkin luento ja mukana oli tämän entisen firman väkeä. Yritin päästä eri riviin kuin eräs henkilö. Meitä ryhdyttiinkin heti jakamaan ryhmiin.

---
Luuta tuli varmaan televisiosta, jossa mies levitti pikeä vastaavalla luudalla. Kamerasta on ollut myös puhetta eilen.

torstai 2. syyskuuta 2010

Rakennuksia

Nukuin jossain, jossa oli lasikatto. Ikkunasta näkyi katos, jonka lasikatto vuoti vettä sateella niinkuin kattoa ei olisikaan. Aloimme pelätä, että huoneenkin lasikatto alkaa vuotamaan.

Kiertelin ympäri taloa ja sitä ympäröivää niittyä. Siellä oli paljon kukkia, mm. kissankelloja ja paljon muita sinivioletteja kukkia. Halusin palata hakemaan kameraani ja kuvaamaan niitä, mutta jäin kiertämään pihaa. Aidanvierusta (vihreä metalliaita) oli istutettu täyteen loppua kohti piteneviä kukkasia, oransseja, punaisia, vaaleanpunaisia, purppuranvärisiä.

---

En osaa sanoa tähän mitään.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Yön luonto

Viimeöinen uni on osittain haihtunut päästä, mutta kirjoitan ylös mitä muistan.

Olin kotiseudullani ja tuntemattoman miehen kanssa matkalla kuoppaan, joka oli kaivettu lapsuustaloni ja rannan väliin. Ruskeaa hiekkaa ja nuoria kirkkaanvihreitä kuusia ympärillämme. Myöhemmin yritän palauttaa joitakin lomakkeita virkailijanaiselle, joka ottaa ne kyllä vastaan, mutta haluaa myös nähdä käteni. Hän tutkii niitä ja sanoo, että saan kaksi lasta. Huusin naiselle, että ne pitäis ensin vaan saada jotenkin kasvamaan sisääni!

---

Omia ajatuksia: Tuo kaksi lasta tuli kyllä suoraan kirjasta, jota eilen luin. Siinäkin ennustaja kertoi naiselle hänen saavan lapsia.