Ruokaa ja sirkushuveja.

Olin päässyt jo Afrikkaan ja lähdin illan hämärtyessä kaupungille tutkimaan. Kaupunki vaikutti kyllä enemmän joltain USA:n keskikokoiselta cityltä, mutta Afrikassa se sijaitsi. Lähdin pimeään puistoon kävelemään, koska siellä näytti olevan menossa joku tapahtuma. Ihmisiä en juurikaan nähnyt pimeyden takia, vaikka heitä siellä paljon olikin, mutta tuli- ja muut valoesitykset näkyivät hienosti polulla kävellessä. Jotkut virittelivät jotain ihmisjunaa polulla ja mut napattiin siitä sitten keskelle jonoa, kun kyselin heiltä, että mitä oikein ovat tekemässä. Liikuttiin sitten kyykyssä niinkuin letkajenkassa ja edessäni olevat tytöt olivatkin Suomesta. Illalliseksi oli hurjat annokset perunamuusia ja kalaa, jaksoin syödä ehkä puolet. Perunamuusin alle oli kaiken lisäksi piilotettu pihvi, joten lahjoitin lopun ruokani eteenpäin.

Aamulla näimme upean koristehaikaran nousevan kosteikosta ilmaan, mutta emme löytäneet lintukirjasta mikä lintu se oli. Sillä oli kirkkaanvioletteja ja pinkkejä sulkia, oranssi töyhtö ja siivissä glitteriä.

P tuli vasta aamulla kaupungilta kotiin ja oli aivan jäässä, kun oli koko yön makoillut jonkun miehen kanssa uima-altaalla. P:n sängyn päädystä pääsi kuitenkin pulahtamaan kuumaan kylpyyn ja sinne hän sitten meni lämmittelemään.

Mä lähdin selvittelemään jotain aiemman reissun aikana epäselväksi jäänyttä lääkelaskua, josta itselläni ei ollut mitään hajua. Kaappiini oli vain ilmestynyt karhulappu kyseisistä lääkkeistä. Löysin jostain epämääräisestä paikasta sitten vastaanottotiskin, jossa sain asiani selvitettyä ja karhu oli ilmeisesti turha. Vastaanottovirkailija halusi kuitenkin piirtää mallista yhdessä paperissani olevasta kuvasta lohikäärmettä jollekin työkaverilleen.

Reissailua

Mä yritin saada veeämmästä seuraa jossain ulkomailla ja kyllähän me sitten luettiinkin jotain lehtiä kyljet kiinni toisissamme jossain sivummalla. Yhtäkkiä tajuttiin, että meidän bussi on varmaan lähdössä ihan sillä minuutilla ja tuli kiire juosten ehtiä siihen. Juostiin aika samaa vauhtia, ja mä yritin näyttää veeämmälle, että kyllä mä pystyn juoksemaan yhtä kovaa kuin se.

(heräsin välillä)

Olin jollain toisella reissulla ulkomailla, luultavasti Venäjällä. Taas oli bussi lähdössä ja meinasin myöhästyä. Muiden tavaroita oli jo pakattu bussiin ja omani olivat kadonneet jonnekin. Niitä oli sekoteltu vääriin kasseihin ja lokeroihin. Niitä alkoi pikkuhiljaa löytyä ja sitten yhtäkkiä hoksasin, että meidän näädät ovat olleet kuljetusboksissaan jossain piilossa ties kuinka kauan! Niitä piti käyttää hiekkalaatikolla ja antaa vettä. Löysin jonkun rakennuksen tapaisen, jossa ne olivat majailleet ja äänen perusteella löysin nuoremman. Kohta löysin kuljetusboksinkin ja huomasin, että olivat saaneet itse vetoketjun auki, mistä olin toisaalta huojentunut, koska olivat tosiaan olleet niin kauan siinä.

Vein näädät bussiin, joka oli puolityhjä ja aloin ihmetellä, miksi osa menee pikkubussilla. Yritin hoono englanti-kuskilta kysellä, että miksi ihmeessä osa menee eri bussilla ja enkö nyt saisi omia tavaroitani ja miestäni siitä toisesta bussista. Matkaemännät vastasivat, että tälle on määrärahat ja siksi käytämme kahta bussia, vaikkakin puolityhjinä. Aloin mutista tästä ympärisöopintoihin liittyvän matkan järjettömyydestä kahdella bussilla. Bussiin käveli jotain pelottavia miehiä, jotka puhuivat hoono englanti, mutta niille saatiin onneksi selitettyä, että tämä bussi ei vie Ähtäriin, jonne olivat siis menossa ja he poistuivat.

Näädät olivat taas unohtuneet ja boksi oli siirtynyt takaovien rappusille. Vetoketju oli taas auki, mutta tyypit eivät olleet karanneet minnekään. Otin boksin syliini ja istuin penkille.

Talvikamera

Menin kaverille käymään autolla. Oli talvi, pakkasta, lunta ja oranssit katuvalot. Kaverin luona olisi pitänyt leikata joltain lemmikkilinnulta (kanan tapainen) kynnet. En saanut siitä heti kunnolla otetta ja se karkasi ja tippuessaan kuoli. Sitten tajusin, että olin tullut entisen firman autolla sinne kylään ja eihän huvikseen ajelut olleet ollenkaan sallittuja. Lähdin vauhdilla etsimään autoa, mutta selvisi, että se on vissiin jo hinattu pois. En olisi sitä parkkipaikkaakaan enää löytänyt tosin.

Istuin kameran kanssa jonkun ulkomaalaisen rakennuksen rappusilla. Oli talvi, mutta lämmin silti. Ihmiset alkoivat jutella kanssani. Yksi mies kysyi osaanko englantia ja juteltiin sitten hetki kameroista. Yritin jynssätä kameran linssiä puhtaaksi, mutta eihän se paidanhihalla kovin hyvin onnistunut. Väkeä alkoi lähteä johonkin konserttiin ja lähdin sitten itsekin. Mukanani oli märkä luuta. Käytävällä selvisi, että siellä onkin luento ja mukana oli tämän entisen firman väkeä. Yritin päästä eri riviin kuin eräs henkilö. Meitä ryhdyttiinkin heti jakamaan ryhmiin.

---
Luuta tuli varmaan televisiosta, jossa mies levitti pikeä vastaavalla luudalla. Kamerasta on ollut myös puhetta eilen.