Reissailua

Mä yritin saada veeämmästä seuraa jossain ulkomailla ja kyllähän me sitten luettiinkin jotain lehtiä kyljet kiinni toisissamme jossain sivummalla. Yhtäkkiä tajuttiin, että meidän bussi on varmaan lähdössä ihan sillä minuutilla ja tuli kiire juosten ehtiä siihen. Juostiin aika samaa vauhtia, ja mä yritin näyttää veeämmälle, että kyllä mä pystyn juoksemaan yhtä kovaa kuin se.

(heräsin välillä)

Olin jollain toisella reissulla ulkomailla, luultavasti Venäjällä. Taas oli bussi lähdössä ja meinasin myöhästyä. Muiden tavaroita oli jo pakattu bussiin ja omani olivat kadonneet jonnekin. Niitä oli sekoteltu vääriin kasseihin ja lokeroihin. Niitä alkoi pikkuhiljaa löytyä ja sitten yhtäkkiä hoksasin, että meidän näädät ovat olleet kuljetusboksissaan jossain piilossa ties kuinka kauan! Niitä piti käyttää hiekkalaatikolla ja antaa vettä. Löysin jonkun rakennuksen tapaisen, jossa ne olivat majailleet ja äänen perusteella löysin nuoremman. Kohta löysin kuljetusboksinkin ja huomasin, että olivat saaneet itse vetoketjun auki, mistä olin toisaalta huojentunut, koska olivat tosiaan olleet niin kauan siinä.

Vein näädät bussiin, joka oli puolityhjä ja aloin ihmetellä, miksi osa menee pikkubussilla. Yritin hoono englanti-kuskilta kysellä, että miksi ihmeessä osa menee eri bussilla ja enkö nyt saisi omia tavaroitani ja miestäni siitä toisesta bussista. Matkaemännät vastasivat, että tälle on määrärahat ja siksi käytämme kahta bussia, vaikkakin puolityhjinä. Aloin mutista tästä ympärisöopintoihin liittyvän matkan järjettömyydestä kahdella bussilla. Bussiin käveli jotain pelottavia miehiä, jotka puhuivat hoono englanti, mutta niille saatiin onneksi selitettyä, että tämä bussi ei vie Ähtäriin, jonne olivat siis menossa ja he poistuivat.

Näädät olivat taas unohtuneet ja boksi oli siirtynyt takaovien rappusille. Vetoketju oli taas auki, mutta tyypit eivät olleet karanneet minnekään. Otin boksin syliini ja istuin penkille.