Kohtauksia unista.

Kävelen japanilaisella puistokäytävällä. On tosi lämmin päivä, mutta maassa on lunta. Taivas on kirkkaansininen.

Löydän Nagasakista ydinpommin muistomerkin. On jo ilta, mutta muistomerkin tuhannet kirkkaanväriset, joskin vähän sulaneet, pullot hohtavat eri väreissä. Muistomerkki on ollut joku kirkko, rakennettuna kaikenvärisistä pulloista, mutta ne pullot ovat vähän sulaneet kuumuudessa ja kirkosta puuttuu katto ja seinätkin ovat valuneet vähän.

Ystäväni piirtää minulle jotain. Makoilemme metsän laidassa ja katselemme kaunista tähtitaivasta. Suutelemmekin vähän. Olen onnellinen.

Olen Evolla, jossa on kevät. Maa on täynnä keltaisia kukkia ja tuoksu oon huumaava. Leijun kukkien päällä ja nautin huumaavasta keväisestä tuoksusta.

Uima-allasasunto

H oli muuttanut vanhempiensa kanssa isoon asuntoon, jonka keskipiste oli täysikokoinen uima-allas ja huoneet olivat sen ympärillä. Tunnelma oli ihanan sininen. Hilluin paikalla uimavaatteissa, sekä alasti. Järjestin veljelleni treffiseuraa. Paikalla järjestettiin juhlat ja kuulin, että myös M oli siellä (en ole kuullut hänestä kahteen vuoteen mtn), mutta hän vältteli mua. Sain kuvatodistuksen, että olivat olleet saunomassa kuitenkin. Uima-allasta kierrellessä sieltä löytyikin urheilukauppa ja altaan päädyssä oli iso sininen hohtava silmä. Järjestelin myös itselleni englanninkielistä treffiseuraa.

Kohta olin jakamassa ilmaislehtiä jollain pienemmällä laivalla. En tiennyt kelle niitä olisi pitänyt jakaa ja joku torjuikin annetun lehden. Katsoin tarkemmin, niin siinä olikin postia jollekin tyypille HAMK:ssa ja kiittelin onneani, että lehtiläjäksi luulemani posti annettiinkin takaisin. Laskeuduin portaat kärryjen kanssa ja huomasin olevani lentokonevarikolla, jossa joku mies talutti suht pienen lentokoneen yläpihalta kentälle. Lähdin itsekin kokeilemaan lentokoneen siirtoa. Koneen siirto oli jännää ja onnistui, vaikka koneeni oli iso ja tila ahdas. Mielenkiintoni siirtyi kuitenkin kahteen lapseen, jotka olivat karanneet vanhemmiltaan. Lähdin heidän peräänsä ja he löytyivät puistosta, jossa esiintyi Narniasta tuttu fauni ja muita vastaavia olentoja. Lasten äiti huuteli heidän peräänsä ja sai kuulla heidän olevan turvassa.

Leikkaus.

Mulle oli tehty joku aivoleikkaus, ilmeisesti jonkun kasvaimen poistaminen. Hoitaja irrotti päästäni niittejä ja sitten, pää siteissä, sain lähteä pois sairaalasta. Olo oli tosi hutera ja ihmettelin tätä päätöstä horjuessani johonkin kuusen juurelle lepäämään.

Reissailua

Mä yritin saada veeämmästä seuraa jossain ulkomailla ja kyllähän me sitten luettiinkin jotain lehtiä kyljet kiinni toisissamme jossain sivummalla. Yhtäkkiä tajuttiin, että meidän bussi on varmaan lähdössä ihan sillä minuutilla ja tuli kiire juosten ehtiä siihen. Juostiin aika samaa vauhtia, ja mä yritin näyttää veeämmälle, että kyllä mä pystyn juoksemaan yhtä kovaa kuin se.

(heräsin välillä)

Olin jollain toisella reissulla ulkomailla, luultavasti Venäjällä. Taas oli bussi lähdössä ja meinasin myöhästyä. Muiden tavaroita oli jo pakattu bussiin ja omani olivat kadonneet jonnekin. Niitä oli sekoteltu vääriin kasseihin ja lokeroihin. Niitä alkoi pikkuhiljaa löytyä ja sitten yhtäkkiä hoksasin, että meidän näädät ovat olleet kuljetusboksissaan jossain piilossa ties kuinka kauan! Niitä piti käyttää hiekkalaatikolla ja antaa vettä. Löysin jonkun rakennuksen tapaisen, jossa ne olivat majailleet ja äänen perusteella löysin nuoremman. Kohta löysin kuljetusboksinkin ja huomasin, että olivat saaneet itse vetoketjun auki, mistä olin toisaalta huojentunut, koska olivat tosiaan olleet niin kauan siinä.

Vein näädät bussiin, joka oli puolityhjä ja aloin ihmetellä, miksi osa menee pikkubussilla. Yritin hoono englanti-kuskilta kysellä, että miksi ihmeessä osa menee eri bussilla ja enkö nyt saisi omia tavaroitani ja miestäni siitä toisesta bussista. Matkaemännät vastasivat, että tälle on määrärahat ja siksi käytämme kahta bussia, vaikkakin puolityhjinä. Aloin mutista tästä ympärisöopintoihin liittyvän matkan järjettömyydestä kahdella bussilla. Bussiin käveli jotain pelottavia miehiä, jotka puhuivat hoono englanti, mutta niille saatiin onneksi selitettyä, että tämä bussi ei vie Ähtäriin, jonne olivat siis menossa ja he poistuivat.

Näädät olivat taas unohtuneet ja boksi oli siirtynyt takaovien rappusille. Vetoketju oli taas auki, mutta tyypit eivät olleet karanneet minnekään. Otin boksin syliini ja istuin penkille.

Auto

Mies oli sitten mennyt ostamaan auton! Kuulemma halvalla sillä ehdolla, että se on sitten siinä kunnossa kun on. Auto ei pysynyt paikoillaan, vaikka automaattivaihde oli P:ssä ja käsijarrukaan ei pitänyt. Voi sitä mäkätyksen määrää tästä auton ostosta. Lisäksi olin vähän myöhässä yrttien kasvattelussa kotiseudulla, olihan jo syksy. Mutta niin sieltä vaan pienet vihreät varret yrittivät kasvaa. Postilaatikkokin oli tungettu täyteen postia, tylsiä sanomalehtiä ja mainoksia.

Myrsky.

Ohhoh, kun komea myrsky oli. Asuimme jossain talossa, jossa oli lasia yksi seinä kokonaan ja katostakin puolet. Iltapimeällä iski tuliukkonen eli salamat olivat tulta. Jouduimme lähtemään evakkoon ja mä halusin ottaa läppärini mukaan. Oli vaan hirveesti johtoja ja juttuja, jotka piti saada mukaan ja yritin kovasti kasata niitä kaikkia isoon tyynyliinaan. Eläimiä emme voineet ottaa mukaan. Hetken pihalla hilluttuamme ja kyytiä hakiessamme evakkoonlähtö peruttiinkin.

Matkailua

Olin tulossa lentokentältä. Oikean bussin löytäminen tahtoi olla vaikeaa, kun kukaan ei halunnut puhua. Yritin englanniksi saada jonkun vastaamaan oliko bussi oikea, vaikka yksikin nainen vaan kiukutteli mulle. Bussi muuten löytyi kotiseutuni kirkonkylältä. Huomasin kuitenkin ilmeisesti vesihiihtäväni paljain jaloin jalkakäytävää menevää virtaa pitkin, edelläni kaksi ulkomaalaista miestä. Se oli tosi hauskaa ja tämän "radan" päätyttyä palkitsin itseni jäätelöllä. Mulla oli kädessä myös toinen jätski, joka alkoi pahasti sulaa ja onneksi toinen näistä ulkomaalaisista miehistä suostui syömään sen. Miehet olivat käyneet varastamassa saappaita, mutta en tykännyt niistä, vaikka toiset olivatkin punaiset.