Rantaelämää

Tällä kertaa olin matkalla Vietnamissa tms. Hiekkaranta oli pitkä ja kuuma. Asuimme hieman hostellityyppisessä hotellissa. Sadekausi oli menossa, joten aina välillä tuli kaatamalla vettä. Kävelimme rannalla, joka toisesta ääripäästään oli niin matala, että vesi vaihtui tummemmaksi vasta todella kaukana. Takaisintulomatkalla kiroilin, kun ei ollut kameraa mukana, aluetta ympäröivät kukkulat olivat täynnä omenapuita punaisine omenoineen ja vihreys oli muuten todella trooppista.

Pulahdimme viileään uima-altaaseen, josta tosin puolet oli täytetty isoilla pyöreillä kivillä. Lapset sukeltelivat snorkkelit päässään altaassa. Hotelli oli oranssi, hieman vaaleanpunaista myös ja 3½-kerroksinen. Katolla oli yksi pieni huone. Saimme idean yrittää jäädyttää pihaan luistinradan jollain ihme vesiseoksella, jonka piti jäätyä tropiikkilämpötiloissakin. Minulta tippui kädestä yksi pala tätä jäätä ja kun se hajosi, niin hajosi koko jääkenttä. Ei sitten luisteltu. Sisällä jäin tarkkailemaan poikaa, joka väitti osaavansa karatea ja hetken tarkkailun jälkeen näin, että kyllähän se osaa, ainakin lyönnin ja olanyliheiton. Seuraava tehtävämme oli kuitenkin lähteä jakamaan lahjoja kummilapsille, olihan torstai. Lahjat olivatkin jotain kumipuun taimia ja kaikki eivät voineet kovin hyvin. Joku epäili kaapissa majailevien taimien huonovointisuuden syyksi jotakin koppakuoriaista.